5. maaliskuuta 2014

Se lähenee päivä päivältä

Huhhei, jo on viikko kulunut taas nopeasti. Niinhän lomaviikot aina, ja oli melko ankeaa herätä tänään 7.20 ja lähteä kouluun puolentoista viikon tauon jälkeen. Viime viikko meni siis hiihtolomaa vietellessä, vaikka sattuneesta syystä maisema oli kuin syysloman aikaan. Viimeiset kolme, neljä päivää olen paahtanut yhden koulutehtävän parissa. Monen monta sivua tekstiä lasten synnynnäisistä sydänvioista ja 31 diainen powerpoint-esitys. Kiitos nyt riittää! On kyllä aika kulunut olo, mutta samalla ihanan rentoutunut, kun yksi suurimmista kevään kouluhommista on suurimmalta osin tehty. Ylihuomenna sen esitys ja myöhemmin on vielä aikaa kirjoittaa kirjallinen osuus täysin valmiiksi. Mutta nyt riittää! Pariin päivään en varmasti uhraa aikaa koululle muuten kuin, että menen sinne.

Hassu tunne sinänsä. Tuntuu, että mitä enemmän saan tehtäviä tehtyä, sitä enemmän tuntuu siltä, että J:n kotiinpaluu lähenee. Johtuuko tämä siitä, että monen tehtävän pakotettu ja pakottamaton deadline on juuri tämän kuun lopussa. Kai se tuo sitten niin paljon tekemistä päiviin ja aika tuntuu kuluvan nopeammin. Onhan se totta, että sellaisina päivinä, kun ei ole mitään erityistä tekemistä, aika tuntuu matelevan. Saati että sellaisia päivä on useampi peräkkäin.

Jotenkin olen saanut uutta draivia ylipäätänsä päiviin siitä, että J on kotona ihan kohta. Lisäksi haluan saada hommia pois alta ennen 27. päivää, jotta voin vain keskittyä yhteiseen aikaan J:n kanssa. Tämä pieni motivaattori on kyllä ollut toivottu asia. Ajatus siitä, että 22 päivän päästä herra on kotona, on saanut muhun niin paljon positiivista energiaa.

Kuitenkin alan olla jo tosi malttamaton. En jaksaisi enää odottaa päivääkään. Viime hetken herpaantumista siis ilmassa, mutta enää ei murehdita. Kaksikymmentä ja kaksi päivää enää. Se on aivan naurettavan pieni murto-osa viidestä kuukaudesta. Suorastaan säälittävän lyhyt aika. Vaikka sanotaan odottavan ajan olevan pitkä, olen joka päivä enemmän ja enemmän innoissani J:n kotiinpaluusta ja odotan jo, että olisi seuraava päivä. Joten uudella energialla ja apinanraivolla eteenpäin. Kyllä se loppukuu ihan kohta koittaa!

Seuraavaa suukkoa odotellessa


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti