Kymmenen on päivän numero

Jeeeeiii, tänään on tasan kymmenen päivää siihen, että J tulee kotiin! Tämän lisäksi on niin uskomattoman mahtavaa, että se tulee tapahtumaan ensi viikolla. Siis ensi viikolla! Mihin nämä päivät katoavat? Vaikkakin tämä päivä on ollut yhtä matelua tv:tä katsoen ja netissä surffaillen. Eli parhainta vapaapäivän viettoa ikinä. Silti mielummin sitä olisi aktiivinen kuin tylsisitynyt, joka on ollut päivän teema tänään.

Päivän mittaan mietin asioita, joista olisin voinut kymmenen jäljellä olevan päivän kunniaksi kirjoittaa. Kymmenen parasta asiaa J:ssä, kymmenen  asiaa, jotka haluan toteuttaa vielä, kun olen talon yksinvaltias. Kymmenen huonoja ja hyvää puolta kuluneessa viidessä kuukaudessa.... Kymmenen, kymmenen ja kymmenen. Pakkomielle syntynyt tänään tuohon numeroon.

Aihetta pohtiessani, se vain ilmaantui eteeni. Kymmenen asiaa, jotka ovat auttaneet minua jaksamaan J:n Espanjassa olemisen aikana. Tässä ne tulevat sen enempää missään tärkeys tai parhaus järjestyksessä:

1. Rakkaus. Luonnollisesti, jos meidän parisuhteessa ei olisi rakkautta ja muita siihen liittyviä tunteita, ei tästä olisi tullut mitään. Ja sekin kertoo mielestäni paljon rakkauden määrästä, että on valmis tekemään tällaisia tekoja toisen vuoksi ja eteen. J yksinkertaisesti on elämäni mies ♥

2. Luottamus. Kaiken a ja o:han on luottamus, silloin kun pari joutuu olemaan toisistaan erossa melkein puoli vuotta. Ja tässä meillä ei ole ollut puolin eikä toisin mitään ongelmaa. Kumpikin luottaa siihen, ettei toinen tee sinä aika mitään "tyhmää", ja miksi tekisikään. Ennen J:n lähtöä eräs tuttavamme sanoi, että "On niin hienoa, että voi luottaa toiseen tuolla tavalla" tms. Hieman nuo sanat jäivät kaivelemaan, koska ei ole mitään syytä, miksei toiseen luottaisi. Harmittaa etten tuolloin letkauttanut takaisin ihan huumorimielessä pienesti näpäyttäen "Kumman ajattelit meistä pettävän?" :D

3.Arki. J lähtöhän osui pahimpaan mahdolliseen aikaan, kaksi viikkoa vapaata koulusta! No sen jälkeen koulu, harkka, työ ja ihan perus kotielämä arjen askareineen ovat tuoneet sen rutiinin elämääni ja päivät ovat kuluneet silloin hitaasti, mutta jälkikäteen ajatellen todella nopeasti. Jos olisin esim. työtön, voisin kuvitella, että kulunut aika olisi ollut hyvin erilaista.

4. Perhe ja kaverit. Tässä asiassahan olen ollut täysi paska. Ei sillä, etten olisi pitänyt yhteyttä ja nähnyt perhettäni ja kavereita koulussa ja sen ulkopuolella. Mutta kun ihmisellä on se suojapanssari päällään ja haluaa esitää vahvaa., niin silloin on hyvin vaikeaa ollut avautua kenellekään ulkopuoliselle siitä, kuinka alamaissa ja surullinen olen ollut koko talven. En vain ole sellainen, joka soittaa äidille tai kaverille, kun on vaikeaa tms. Olisi ehkä pitänyt opetella.. Kuitenkin olen iloinen siitä, että tietyt ihmiset ovat olleet tukenani tänä aikana. Kamalaa edes kuvitella, että olisi sellaisessa tilanteessa, ettei ole ketään.

Takaraivo -perhepotretti

5.Roki, Söpö ja Nelli. Mun ja J:n maailman parhaimmat lemmikit, joilta saa ehdotonta rakkautta, kunhan vain muistaa antaa ruokaa ja viedä ulos. Surullisina hetkinä on ollut niin parhainta rapsutella tai leikkiä koiran kanssa tai silitellä sylissä kehräävä kissaa. Ja Roki -koiruudelle suuri kiitos olemassaolostaan Sevillasta paluuni jälkeen. Ilman sitä, olisin varmaan maannut koko loppu joululoman sohvalla, mutta onneksi oli pakolliset koiralenkit ja sain itseeni virtaa.

6. Skype. Kiitos nykyteknologia! Voin rehellisesti myöntää, jollei skypeä ja sen myötä videopuheluita olisi, olisin varmasti pimahtanut aikoja sitten. Se, että näkee toisen kasvot ja kuulee toisen äänen, on jotain sanoinkuvaamattoman tärkeää. Pahin ikävä on lievittynyt kummasti, kun lähes poikkeuksetta joka ilta ollaan J:n kanssa vaihdettu päivän kuulumisia. Skypettely on ollut niin tiivistä, että silloin  kun J oli Barcelonassa melkein viikoin, koin melkoista ahdistusta, kun en saanut jutella J:n kanssa. Onhan nämä puhelut olleet melkoinen henkireikä omalle jaksamiselle ja J:n kotiin tulon odottamiselle, etten yhtään häpeä myöntää olleeni riippuvainen niistä. Jotenka on ihana elää 2010 -luvulla.

7. Whatsapp. Jatkettaneen tällä nykytekologia linjalla. Ilmainen viestittely on ihan kunkku juttu. silloin kun toinen asuu eri maassa, ja onneksi J:llä on paikallinen puhelinliittymä netillä. Eli yhteydenpito ei ole ollut riippuvainen siitä, onko toinen kotona koneen ääressä. Voi vain naputtaa puhelimella viestin menemään vaikka klo 3 yöllä. Ja niitään on naputeltu!

8. Vähenevät päivät. Ajatus, että J:n kotiinpaluu on kokoajan lähempänä, on pitänyt mut positiivisena. Vaikka ajoittain maali onkin tuntunut erittäin kaukaiselta, jokainen nukkumaan meneminen on ollut voitto. Tietää sen, että yksi päivä on taas takana. Noin tammikuun lopussa tein puhelimeen laskurin, joka laskee jäljellä olevat päivät J:n kotiinpaluuseen. Silloin niitä oli 71, nyt 10. Aivan huippua!

9. Vierailu J:n luona Sevillassa. Vaikken halunnut rankata näitä asioita millään tapaa, olihan Sevillassa vierailu parhain asia tänä talvena. Ns. alkupuoliskon odotin kuumeisesti matkaa J:n luokse ja palattuani sitä, että hän tulee kotiin. Ihanimmat neljä päivää oman rakkaan kanssa antoivat energiaa jaksamaan loppu aika, vaikka kotiinpaluun jälkeiset kaksi viikkoa olivat yhtän helv... Kuitenkin vierailu J:n luona oli ehdottomasti yksi meidän suhteen top kokemuksista. En muista, milloin olisin viimeksi ollut niin onnellinen. Ja parasta oli huomata, ettei rakkaus ollut mihinkään muuttunut, syventynyt vaan entisestään.

10. Ajatukset tulevasta. Tämän talven aikana omat tunteet J:tä kohtaan ovat vain syventyneet. Sitä on todenteolla tajunnut, että juuri tuon miehen kanssa haluan olla loppuelämäni. Me ollaankin paljon puhuttu tosissamme meidän yhteisestä tulevaisuudestamme, ja miten elämä tästä tulee jatkumaan. Paljon on ihania suunnitelmia mielessä. Vielä kun pääsi niitä toteuttamaan. Voi olla, että yksi asia ratkeaa jo ensi kuun alussa.