Haussa kodinhengetär

Kuluneen viiden kuukauden aikana olen luonnollisesti joutunut pitämään yksin huolta meidän kodista. Siivous, tiskaus, eläintenhoito ym. kotityöt ovat tulleet liiankin tutuiksi tänä aikana. Ei sillä etten niitä nyt ennen olisi tehnyt, mutta J:n ollessa kotona, vastuu on tietysti jakautunut meille molemmille. Kelatessani tätä talvea mielessäni taakse päin, voin kyllä sanoa, ettei meikäläisestä ole mitään kodinhengetärtä kuoriutunut. Ihmiselle, joka samalla vihaa sotkua ja epäjärjestystä sekä siivoamista, kodinhoito useimmiten  tuntuu kauhealta pakkopullalta. Koulun tai töiden jälkeen on monesti aika poikki tai ylipäätään haluaa käyttää aikansa johonin kivaan. Niinpä "kaaos" kotona kasva, kunnes koittaa se hetki, kun aloitan "raivarisiivoamisen". Ja sitten sama noidankehä alkaa uudelleen. Nyt pitäisi kahden seuraavan viikon aikana tehdä pientä kevätsiivousta ihan J:n kotiinpaluunkin kunniaksi, kun kouluviikotkin on niin väljiä. Mutta samalla tiedän, mitä J tarkoittaa, kun hän sanoo ajan loppuvan kesken. Haluat tehdä jotain kivaa ja mukavaa, mutta tiedät, että velvollisuudet kotona/ kouluhommat yms. odottavat.

Palatakseni vielä kodinhengetär -ominaisuuden puuttumiseen, päätin pari päivää sitten leikkiä täydellistä naista ja leipoa mustikkapiirakkaa. (J:hän yleensä on meidän perheen leipuri.) Operaatio alkoi jo muutenkin lupaavasti. Jouduin käymään kahdesti kaupassa ostamassa tarvikkeita ja siltikään en muistanut ostaa kaikkea. Sen siitä saa, kun et tee kauppalappua n. neljää ostosta varten. Varsinainen leipominenhan sitten synnytti keittiöön melkoisen sotkun ja paisunut tiskivuori melkein sai minut epätoivon valtaan. Voi miksi ryhdyinkään tähän? Tästä huolimatta piirakan maku oli mukiinmenevä, joten siihen kohtaan voin laittaa ruksin täydellisen naisen/tyttöystävän ominaisuuksien kohdalla. Kunnes taas kohtasin yhden ongelmistani J:n vaihdossaolon aikana: koko pirun pellillinen mustikkapiirakkaa pitää syödä yksin.! No ehkä laitan loput pakkaseen, kun alkaa maku jo kyllästyttämään.

 

 

Minustako täydellinen nainen?

Vaikka olen montaa mieltä perinteisistä sukupuolirooleista, on selvää, että joissain asioissa olen parempi ja toisissa J on minua parempi, mitä arjen askareisiin tulee. Kuitenkin jollain tapaa inhoan käsitystä perinteisestä hymyilevästä miestään passaavasta naisesta. Tasa-arvo ja tasapuolisuus kunniaa. Tästä huolimatta tällä tulevalla morsiammella on pieniä leikkimielisiä paineita omasta roolistaan vai miksikä sitä nyt sanoisi. Jokunen aika sitten keskustelimme J:n kanssa siitä, millaisia ominaisuuksia hänen mielestään hyvällä vaimolla tulisi olla, ja vastaus oli tämä: Isot tissit, tekee hyvää ruokaa, hyvä perse eikä nalkuta.  (Huumorilla tietysti, oletan...)

Joo o, ehkä pitää siis mennä uusimaan salikortti, ilmoittautua kokkikurssille ja jollekin kursille, jossa oppii olemaan nalkuttamatta. Koska mitä en rakkaani vuoksi tekesi, heheheh! Noh, pientä huumoria pitää aina olla.