Kauan odotettu kotiinpaluu koittaa vihdoin huomenna

Huomenna koittaa vihdoinkin se päivä, jota olen lokakuusta asti odottanut. J tulee kotiin! Enää alle 24 tuntia, kunnes miekkonen on Suomessa monen kuukauden jälkeen. Eikä sekään tunnu enää miltään, että J on ihan kotona asti vasta puolenyön aikoihin. Kun on 159 päivää kestänyt suomalaisella sisulla, ei pari tuntia tunnu enää missään.

Samalla päättyy myös tämä luku meidän elämässä ja uusi alkaa. Elämänvaihe, joka tuli ihan puskista yllättäen monet meidän lähipiiristä. Eihän sitä voinut viime vuonna loppukesästä ajatella, että tulemme olemaan erillämme koko tulevan talven, mutta kuinkas sitten kävikään. Vaikka viimeiset viisi kuukautta ovat olleet itselleni hyvin vaikeita, ovat ne antaneet aivan uutta näkökulmaa meidän parisuhteeseen ja elämään yleensä. Yksi opetus onkin, että pitää elää! Meillä jokaisella on vain se yksi elämä, enkä todellakaan halua enää  hetkeäkään elää jarrut pohjassa, vaan nauttia, rakastaa ja olla rakastettu.

Talvea on kieltämättä kuvannut suru, itku ja alakuloisuus. Enää siitä ei ole tietoakaan. Tai ehkä itkua on ilmassa, mutta nekin ovat onnen kyyneleitä. Nenä alkaa nykiä ja silmäkulmat kostua, kun kuvittelen huomisiltaa ja meidän ensimmäistä halausta moneen kuukauteen. Se, että saa mennä oman rakkaan viereen nukkumaan ja herätä hänen vierestään aamulla, on jotain niin sanoinkuvaamattoman mahtavaa.

Luulenkin, että ensi yönä ei paljoa nukuta, koska jännitän huomista aikalailla. Muistuu ihan mieleen se tunne, kun J tuli ensimmäistä kertaa yksin käymään meillä. Perhosia on siis vatsassa. Tältä se tuntuu, kun on aidosti onnellinen. Nytkin vain alkaa itkettää ja samalla huulilleni muodostuu leveä hymy. Tekisi mieli mennä huutamaan ulos "Mä tein sen ja selvisin!". Yksi opiskelukaveri sanoikin tosi ihanasti ja kannustavasti muutama viikko sitten: " Sä oot ollut tosi reipas." Ja niinhän kai olenkin ollut. Välillä kulunut aika on tuntunut niin toivottoman pitkältä, mutta sanontahan kuuluu, että hyvää kannattaa aina odottaa.

Huomenna olisi ohjelmassa vapaapäivä koulusta. Ajatuksenani olisi tehdä yhtä puheenvuoroa kouluun ja hieman siivoilla täällä kotona sekä harjoitella lääkelaskuja perjantain koetta varten. Saas nyt nähdä, miten tämän likan käy. Onko pääni vain pilvissä koko päivän ja haaveilen illasta samalla toivoen, että tunnit kuluisivat nopeammin. Toisaalta itsehän jokin tekeminen saisi ajan kulumaan paljon nopeammin.

Joten kiitos Sevilla, kun pidit J:stä huolta nämä viisi kuukautta. Kiitos myös siitä, että palautat hänet takaisin kotiin.