Torstaita odotellessa...

Nyt onkin ollut hieman hiljaisempaa blogin kirjoittamisen suhteen parin viikon ajan. Sinällään mitään erikoista  ei ole minkään asian saralla tapahtnut. Kotoa kouluun ja takaisin. Kotona on tullut hengailtua ja pari kertaa kavereita nähtyä. No, käytiin sentää lauantaina äidin kanssa Tampereella joululahjaostoksilla. Itsehän en ostanut mitään lahjoja kellekään :D Yksi ongelmallisin lahja oli J:n lahja, jonka äti hankki hänelle. Sehän ei ollut mikään helppo tehtävä. Vosihan sitä kuvitella, ettei t-paidan ostaminen olisi vaikeaa, mutta uskokaa J:n kohdalla on. Suurinpiirtein ainoa hyväksytty väri on musta, musta ja musta. Tai ainakin hyvin tumman harmaa tai sininen. Joskus äiti erehtyi ostamaan J:lle synttärilahjaksi paidan joka oli ei nyt ihan vaaleanpunainen tai pinkkikään, mutta jotain siihen suuntaan. Ja niinhän siinä on käynyt, ettei kyseistä paitarukkaa ole pidetty kertaakaan. Ikinä. Eikä varmasti tulla pitämäänkään. Värikysymyksen lisäksi paidoissa ei saisi olla tyhmiä kuvia saati vielä tyhmempiä tekstejä. Sellaisia mitkä eivät tarkoita mitään järkevää tai että niisä lukee original. Kuulemma paidassa ei voi lukez niin, jos niitä on kymmenittäin samassa pinossa, koska eihän se silloin ole originaali... Kaikkea kanssa. No onneksi onnistuttiin monen kaupan koluamisen jälkeen löytämään t-paita, joka saattaisi läpäistä J:n tarkan t-paita seulan ja arvostelun. Tai jos ei kelpaa, niin se laitetaan kelpaamaan. Ja naisetko ovat tarkkoja puheutumisestaan!

Viimesen viikon ajan oon ollut tosi levoton ja ehkä hieman ahdistunut. Mikään ei kiinnosta, koulua erityisesti tarkoittaen. Tuntuu, etten saa mitään aikaan. Keskiviikkona olisi yksi esitys ja uusintatenttia, joka raivostuttaa aivan suunnattomasti, koska koulu tai joku taho hukkasin mun alkuperäisen tentin koepaperin. Eikä auta muu kuin tehdä uudelleen. Aivan typerä käytäntö! Lisäksi torstaina vielä yksi ryhmätentti, johon en kyllä aio lukea. Mutta sitten...
KOITTAA LÄHTÖ SEVILLAAN J:N LUOKSE!!!!!!! Jee, pakko huutaa! :D Luulenkin, että kaikki saamattomuus ja levottomuus kytkeytyy tämän viikon torstaihin ja sen päivä odottamiseen. Odotan oman rakkaan J:n näkemistä niin paljon, ettei mikään muu oikein kiinnosta. Ajatukset on jo tulevassa perjantaissa ja siinä että näen J:n kahden kuukauden tauon jälkeen. Enään siis neljä yötä. Lallalaa. Tuntuu, etten pysty edes mitään järkevää tästä innostuksesta ja tunteesta kirjoittamaan. Kuitenkin, hieman jo surettaa sieltä takaisin kotiin lähtö. Haluaisin viettää Sevillassa koko joululoman, mutta aina ei saa sitä mitä haluaa. Jossei meillä olisi lemmikkejä niin tekisin niin varmasti Haistattaisin pitkät Suomen talvelle ja viettäisin kolmisen viikkoa Espanjan lämmössä. Tosin ei siellä enää nyt mikään kesä ole, mutta päivällä tarkenee kuulemma hyvin auringossa lyhkähihaisella paidalla. Illalla ja yöllä on sitten kylmempää.

Nyt kun vaan saisin kaiken ylimääräisen koulusta johtuvan häiriötekijän pois päiväjärjestyksestä, vosin alkaa täysillä keskittymään matkaan. Vielä täytyisin hotelli buukata Amsterdamin lentokentältä, tulostaa matkaliput, pakata tavarat ja siivota, että äidin kehtaa päästää tänne. Mutta niin se aika vaan kuluu, muista kuinka varasin n. kuukausi sitten ja olin niin happy happy enkä malttanut odottaa lähtöpäivää. Nyt se on aivan käsillä, mutta ei se odottaminen siitä ole helpottunut, vaikka päiviä on enää pari jäljellä.