Kun meistä tuli me ♥

Taas yksi viikko takana. Ja jee, kohta alkaa joululoma ja pääsen näkemään rakkaan J:n. Mutta mitäpä kuluneella viikolla onkaan tapahtunut: eipä juuri mitään. Arkipäivät kuluivat koululla, enemmän ja vähemmän kiinnostavien luentojen ja tehtävien parissa. Eilen käväsin äidin kanssa siskoni yläasteen joulumyyjäisissä. On niin hassua ajatella, että tasan kymmenen vuotta sitten oli itse seiskaluokkalainen ja ensimmäistä kertaa osallistui itse myyjäisten järjestämiseen yhdessä luokkani kanssa. Niin se aika vaan vierii. Aika hurjaa!

Tämän viikonlopun aikana olen myös muistellut mun ja J:n yhteistä viisi vuotta kestänyttä taivalta. Tuntuu, että siitä olisi vain hetki, kun tavatttiin. Mutta herran jumala, siitä on jo viisi vuotta. Viisi vuotta!! Ei tunnu siltä. Välillä tuntuu, että oltaisiin juuri alettu seurustelemaan ja välillä taas siltä, että oltaisiin oltu jo paljon kauemmin yhdessä. 

Meidän ensi kohtaaminen tapahtui aikalailla sattumalta. Olin juuri täyttänyt 18 vuotta ja olin pitämässä pieniä juhlia muutaman hyvän kaverin kesken. Juhlapäivän aamuna yksi kavereistani kysyi voisiko hänen kaverinsa poikaystävineen ja heidän pari kaveriaan myös tulla juhliini. Olin, että mikäs siinä. Sinänsä näihin aikoihin olin päättänyt keskittyä aivan omaan itseeni, kavereihin ja tuleviin yo-kirjoituksiin. Seurustelemisen ja kaikenlaiset ihastumiset ja miesten perään katselemiset olin päättänyt unohtaa ja ajattelin sen tulevan kohdalle sitten, kun tulee.

En tiedä tai kunnolla enää muistakaan, miten me J:n kanssa päädyttiin juttelemaan meidän olohuoneen sohvalle, mutta siinäpä kuitenkin oltiin. Kunnolla en muista enää, mistä siinä edes juteltiin. Varmaan jotain siitä, kun J oli hetkeä aiemmin ollut kavereittensa kanssa Lontoossa. Pitkän ja pitkän jututstelun jälkeen J kysyikin saako tehdä yhden jutun. Ja olin ihmeissäni, että minkä. Tähän J vastasi, että tällaisen ja samalla antoi minulle ihanan ja pehmeän suudelman. Vieläkin tilanteen muisteleminen saa minulla hymyn huulille ja perhosia vatsaan, sillä se yksi "juttu" ei haitannut minua ollenkaan. Myönnettäköön, etten ollut aiemmin sinä iltana kiinnittänyt huomiota J:n mitenkään romanttisessa mielessä. Kuitenkin sen illan ja seuraavan päivän ( J siis jäi meille yöksi.. kröhömm) aikana minulle hetki hetkeltä valkeni, että olin tutustunut aivan mahtavaan tyyppiin, jota huomasin ajattelevani koko ajan enemmän.

Synttäriviikonlopun jälkeen aluksi puhuttiin paljon messengerissä(!) ja alettiin nähdä viikonloppuisin yhä enemmän ja enemmän myös arkena. Asuminen eri kaupungeissa ei hidastanut tahtia. Päivä päivältä aloin pitää J:stä enemmän ja aloin vähitellen ihastua oikein kunnolla ja ei aikaakaan, kun olin jo rakastumassa häneen. Enpä voinut ikinä ennen tätä kuvitella, että alkaisin seurustella miehen kanssa, joka käyttää bändipaitoja saati, että hänellä on pitkät hiukset! Välillä kun ollaan J:n kanssa katseltu vanhoja valokuvia seurustelumme alkuajoilta, olen vitsaillut, että mitä olen tuolloin ajatellut, kun olen tuommoiseen rehulettiin aikoinani haksahtanut. Onneksi J:llä on hyvä huumorintaju. Pitkät hiukset tai ei, J:ssä minut hurmasi hauskuus, tietynlainen leikkisyys ja se, että hän oli ja on oikesti tosi kiva ihminen, jonka kanssa viihdyn ja on hyvä olla.

Kun pääsimme seurustelun makuun, suhteemme eteni suht nopeasti. Puoli vuotta tapaamisesta menimme kihloihin, enkä ollut vielä edes lukiosta valmistunut! Näin jälkikäteen ajattelen, että sitä olisi voinut odottaa hieman pitempään ennen kihlautumista. Kuitenkaan en ole ikänä sitä katunut päivääkään. Jo hyvin varhaisessa vaiheessa olen ollut sitä mieltä, että J on minulle se oikea. Eikä mieli ole muuttunut mihinkään tähän päivään menessä, vaikka meillä on ollut suhteessamme niin  ylä- ja alamäkiä. Kaikki mitä näiden vuosien varrella on tapahtunut, on vain vahvistanut tätä tunnetta. 

Kihlaus, yhteenmuutto, kissan hankkiminen, muutto Hämeenlinnaan, koiran hankkiminen, matkustelua, opiskelua ja vaikka mitä muuta on meidän tähän astiseen taipaleeseen mahtunut. Ja toivottavasti tulevaisuus tuo tulleessaan suuren määrän hienoja kokeuksia yhdessä. Tätä postausta tehdessä selailin vanhoja valokuvi J:n konelta. Osan kohdalla meinasin kuolla nauruun ja osa sai minut hymyilemaan ja jotkut miettimään "Mitä helvettiä! :D". Aikani niitä ihmetellessä ja meinneitä muistellessa koitin valita muutaman tarkkaan valitun ja julkaisukelpoisen otoksen tänne yhteisten vuosien varrelta. 

Love you, missä ikinä tällä hetkellä oletkaan!

Yhyy, näitä katsellessa tulee vain entistä enemmän toista ikävä!