Kaikesta huolimatta ihana syksy

Tänään on tullut koko päivä paahdettua koulutehtävien parissa, vaikka onkin ollut aivan upea aurinkoinen ilman Eino-myrskystä huolimatta. Nyt on monta stressitekijää takana päin ja voin päivä päivältä keskittyä haaveilemaan joululoman alkamisesta ja lennosta rakkaimpani luokse.

Vaikka tämä syksy on ollut J:n Espanjaan lähdön myötä ehkä kaikista kamalin syksy ikinä, on siihen mahtunut paljon kaikkea kivaakin. Top3 tavaraa on ehdottomasti ensimmäinen lastenhoitotyön harjoittelu Taysissa Tampereella elo-syyskuussa. Sain vihdoinkin tunteen siitä, että se on sitä, mitä haluan "isona" tehdä". Samalla tuli hieman harjoiteltua erossa oloa ennen J:n vaihtoon lähtöä. Nimittäin silloiset harkkaviikot tuli majoituttua äiti ja teinien luona. Ihan matkustuksellisista sekä taloudellisista syistä. Silti nuo harkkaviikot olivat aivan huikeeta aikaa.

Äh, kun katselee tuota loppukesän vaihtueessa alkusyksyyn ajankohtana otettua kuvaa, kaipaan sitä lämpöä niin paljon. Ei tarvitse pipoa, hanskoja eikä kaulahuivia. Niitä asioita, joista erityisesti syksyssö rakastan. Tämänkin syksyn aikana on tullut muutamat uudet hankittua. Yksinkertaisesti rakastan syksy-/talviasusteita. Muistankin J:n joskus sanoneen, että meidän hattuhyllyllä on mun huiveja aivan liikaa.

En ehkä aiemmin ole osannut nauttia syksystä samalla tavalla kuin nyt. En tiedä, olenko ollut sokea, sillä syksyhän on aivan ihanaa aikaa. Etenkin tänä vuonna, kun on ollut poikkeuksellisen lämmintä. Kaikki värit, punaista, oranssia, ruskeaa, keltaista. Kaikki karut kuivahtaneet kasvitkin ovat omalla tavallaan niin kauniita.

Eipä siis ole yllätys, että koiralenkit on venähtäneet pitemmiksi kuin aiemmin. Kukapa ei nauttisi kävelystä tällaisissa maisemissa. Ja koirakin nauttii, kun saa kunnolla liikuntaa ( ja tietysti meitsi itsekin). Pari kertaa ollaan intouduttu ajamaan kaupungille Vanajan rantaan lenkkeilemään rantareitille. Tai no ihan kuin koira mitään olisi ajatellut... :D Kuitenkin nyt mietin, miksen ole tehnyt sitä paljoa aikasemmin. 2010 vuodesta lähtien kuitenkin olen asunut täällä ja vasta nyt on tullut tehtyä kyseinen rantareitin lenkki.

Ärsyttää vaan, että kohta se talvikin kuitenkin sieltä alkaa. Paukkupakkaset, metreittäin lunta taikka loskakelit eivät ole todellakaan mun juttu. Siispä täytyy nyt nauttia niin kauan, kun lunta ei ole. Paitsi jouluna sitä pitää tietysti olla ja paljon!

Yritä sitä nyt ottaa kuvaa, kun koiralla on meno päällä. Lievästi tärähtänyttä :D

Huomenna alkaakin taas uusi viikko. Itse asiassa eilen tuli tasan kuukausi siitä, kun J lähti maailmalle. Kieltämättä aika on mennyt nopeaan, mutta olisi tietysti nopeamminkin voinut mennä. Mutta nyt on myös alle kuukausi siihen, että nähdään toisemme! En malta odottaa. Ikävä, kun on suuri ♥