12. marraskuuta 2013

Kadonnut viikko

Huhhei, miten sitä aika on taas kulunut niin nopeasti. Etenkin viimeviikko. Eka ajattelin, että aika on kulunut koulussa, mutta viime viikolla oli vain kolmena päivänä koulua. Mihin sitä on oikein aikansa saanut kulumaan. Pari kertaa olen käynyt salilla ja lenkkeillyt koiran kanssa. Plus ne muutamat koulupäivät. Mihin tämä aika katoaa??  Tuntuu, että aika loppuu kesken. Monien kouluhommien palautuspäivät lähenee mutten saa yhtikäs mitään aikaan. No okei, noin puolet olen saanut kirjoitettua yhdestä esseestä. On se ihme, että aina sitä keksii jotain muuta ajanvietettä, kun koulutehtäviä pitäisi tehdä. Joka kerta.

Ja tänä syksynä vannotin itselleni, että nyt en jätä tehtävien tekoa palautuspäivän illalle, vaan aloitan niiden tekemisen ajoissa. Mutta kuinkas onkaan käynyt... Kai tässä pitäisi aloittaa jonkin sortin ryhtiliike. Eniten ehkä kuumottaa opinnäytetyön tekeminen. Tai se, etten ole edes kunnolla aloittanut. Mutta onneksi aihe on vihdoin varmistunut ja perjantaina on tiedossa pientä palaveria asian tiimoilta.


Viikonloppua tulikin sitten vietettyä kaverin synttäreiden ja vaaria sekä isää juhliessa. Perjantaina suuntasin Tampereelle viettämään hyvän ystäväni yhdistettyjä synttäreitä ja tupareita. Harmkseni oma osallistumiseni jäi hieman vajaaksi, koska jouduin lemmikkien hoidollisista syistä palaamaan myöhäisellä junalla takaisin kotiin Hämeenlinnaan. Sinänsä tosi harmi, koska ei nyt ihan joka viikko pystytä kyseisen ystävän kanssa näkemään. Lisäksi olisi ollut niin kiva bilettää pitkästä aikaa hänen kanssaan. Noh seuraavalla kerralla sitten. Sen olen kuitenkin ottanut jo ajat sitten periaatteeksi, etten jätä menemättä tapaamaan jotain kaveria toiseen kaupunkiin vain sen takia, etten pysty jäämään sinne yöksi. Koen, että pääasia on, että menen edes käymään. Onhan se hankalaa, kun ei ole sitä toista kotona huolehtimassa lemmikeistä. Ennen J:n lähtöä tätä ongelmaa ei luonnollisestikaan ole ollut. Siis tervetuloa erakoituminen :D

Lauantaina suuntasin muorini ja vaarini luo perinteiselle isänpäivä aterialle. Meillä on ollut lähes aina tapana perheen kanssa mennä heille syömään isän-ja äitienpäivänä, eikä tämäkään vuosi ollut poikkeus. Ja itse isänpäivänä mentiin isoveljeni kanssa käymään isällämme.

Ja hups, niin se viikko meni! Mutta sekin tarkoittaa sitä, että olen joka päivä lähempänä Espanjaan lähtöä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti