Joululoman aloitus Sevillassa, paras pidennetty viikonloppu ikinä!

Viimeksi kun yritin jotain matkastani J:n luo kirjoittaa, meni hyvä idea ihan poskelleen. Joten nyt pieni yhteenveto ihanasta viikonlopusta aurinkoisessa Sevillassa.

Matkaan lähdin torstaina 12. pvä. Koko viikon olin ollut ihan täpinöissäni. Viimeisiin koulutehtäviin ja tentteihin oli hyvin vaikea keskittyä, kunnes koitti torstai, elämäni paras päivä pitkään aikaan. Koulun jälkeen suuntasin kohti Helsinki-Vantaata, josta minulla oli lennot Amsterdamin kautta Sevillaan. Hirveästi jo etukäteen jännitin matkaa, koska tämä oli ihka ensimmäinen kerta, kun matkusti yksin lentokoneella. Vaikkei minulla mitään lentopelkoa olekaan, kyllä lentäminen silti aina jollain tapaa jännittää enemmän tai vähemmän. No onneksi kaikki meni hyvin ja selvisin ehjin nahoin ilman suurempia ongelmia määränpäähäni.Suurin jännitysmomentti oli yön yli koneen vaihdot Amsterdamin lentokentällä. Kentästä olin kuullut, että se on valtava, ja mietin, että kuinkakohan siellä selviän. Mutta oikeasti paikka on mielestäni todella selkeä ja niin kai sen on oltavakin. Ainoastaan lentokenttähotellin löytäminen kentän transit-alueelta tuotti hieman päänvaivaa, ja olin aivan puhki, kun hieman jälkeen puoli yhdeksän illalla löysin perille. Enkä muista, koska olisin viimeksi nukahtanut klo 22 aikoihin, mutta unet olivat kyllä tarpeen, sillä seuraavana aamuna oli herätys viideltä.

Perjantai aamu n. klo 5.00. Ei väsytä!

Muista tarkistaa lähtöportti, ettet joudu ravaamaan kilometri kaupalla näitä piiiitkiä käytäviä.

Perjantai aamuna alkoi vatsassa olla perhosia yhä enemmän. Kahden kuukauden odotus palkitaan ja näen vihdoin J:n. Lentokoneessa jopa hieman liikutuin, kun aloin ajatella, että kohta saan nähdä ja halata rakastani. Eikä aikaakaan, kun se toteutui. J:n näkeminen tuntui aivan uskomattomalta. Hyvä etten joutunut hieraisemaan silmiäni, kun näin J:n kävelevän minua kohti. Ensimmäinen suukko ja halaus olivat parasta, mitä minulle oli pitkään aikaan tapahtunut. Vihdoin olin perillä!

Ensitöiksemme menimme J:n kämpille viemään tavarani ja hengähtämään hetkeksi. Yllätävän raskasta tuo lentäminen :D. Syötyä ja tovin siinä mammittua (J:n käyttämä sana halailusta ja vierekkäin makoilusta) lähdimme katselemaan kaupunkia. Täytyy sanoa, että Sevilla on todella kaunis kaupunki ja tykästyi siihen oikein paljon. Paljon hienoja rakennuksia, tunnelmallisia pikkukatuja ja ihmisten vilinää. Ja aurinkoa ja lämpöä. Oli aivan ihana vaihtaa loskakelit n. + 20 asteeseen. Lauantaina lämpömittari näytti jopa + 25 auringossa. Me gusta! Ja mikä parhainta, koin kaiken tämän yhdessä J:n kanssa. Tuona viikonloppuna näimme ja koimme niin paljon niin henkisesti ja etenkin fyysisesti. Jalat olivat kävelystä aivan paskana! Ties kuinka monta kilometriä tuli käveltyä näiden neljän päivän aikana. Onneksi sentään Los Bermejalesin kaupunginosaan, jossa J asuu, pääsi tosi kätevästi bussilla keskustasta. 

Plaza de España

J oli etukäteen miettinyt kaikkia hienoja paikkoja, joita hän haluaisi minulle näyttää ja joita hän ei ole itsekään mahdollisesti vielä nähnyt. Näistä saikin hyvin ohjelmaa neljälle päivälle. Onneksi kuitenkin meillä oli myös hetkiä, jolloin voimme vain keskittyä toistemme seuraan ilman paineita tästä suuresta viikonloppusuunnitelmasta. Parhaimpia hetkiä olikin, kun sunnuntaina illalla katsoimme sängyllä läppäriltä leffaa, jonka lopussa pitkästä aikaa nukahdin J:n syliin ja missasin elokuvan lopun. Siitä huolimatta, että nautin joka solullani yhteisestä ajastamme, mielessä kalvoi maanantai ja kotiinlähtö. Maanantai-illan surun hetket Sevillan lenokentällä eivät silti pilanneet tätä ihanaa viikonloppua. Kaikki oli ollut täydellistä! Valitettavasti kaikki oli niin nopeasti ohitse. Niin kauan tätä odotin. Sanoinkin J:lle, että tämä on ollut kaikkein parhain yhteisistä matkoistamme.

Sevillan katedraali

Lisäillessäni näitä kuvia mieleni palaa yhä uudelleen viikon takaiseen. Kuinka kaikki tuntui niin täydelliseltä. Arki kuitenkin koitti taas tiistaina, kun saavuin Suomeen. Vielä kolmisen kuukautta pitää odottaa. Toivon niin, että pääsisin vielä toistamiseen J:n luokse. Paljon kuitenkin riippuu koulusta sekä omasta taloudellisesta tilanteesta. Yksi yhteinen ideamme ja haaveemme olisi, että matkustaisin J viimeisellä Sevillassa olo viikkona sinne ja palaisimme kotiin yhdessä. Tai no ihan mikä tahansa ajankohta oikeastaan kävisi, kunhan vaan pääsisin tekemään toisen reissun. No se jää nähtäväksi. Niin outoa ajatella, että tasan viiko sitten olimme yhdessä ja nyt on taas välimatkaa semmoiset n. 4000 kilometriä. Pakko se vaan on ajatella positiivisesti, että vielä koittaa se kaunis päivä ja J tulee kotiin lopullisesti.Sillä välin täytyy tyytyä skype-parisuhteeseen. Maaliskuuhun asti voin lärätä läpi n. 400 kuvaa parhaasta viikonlopusta ikinä. Täytyy varmaan siirtää kuvat kymmenenlle muistitikulle tai ulkoiselle kovalevylle, etten vahingossakaan onnistu deletoimaan niitä.

Härkätaisteluareena

Juuri tuollaisena kuin yllä olevassa kuvassa haluan matkani Sevillaan muistaa. Paljon rakkautta, lämpöä ja läheisyyttä. Haluan pyyhkiä mielestäni alakuloisen kotimatkan ja muistella kaikkia mahtavia hetkiä, joita koimme yhdessä. Kuinka J hieroi väsyneitä jalkojani aina päivän päätteksi. Kuinka J:lle oli tärkeää, että menemme syömään maailman parasta kanaa. Hymyä J:n kasvoilla, kun hän syö ruispaloja ja juo Presidentti -kahvia. Kuinka kiipesimme katedraalin kellotornin huipulle 30-40 kerrosta. Ja kuinka otimme hassunhauskan joulukorttikuvan kadulla olevassa valokuvausautomaatissa.

"Vaikka onkin pilvinen päivä täällä, näen valoa sillä tiedän että nähdään ihan kohta taas. Tuun perässä ihan just, hoidan vaan yhen pikkujutun ekaks." Näin J oli kirjoittanut facebook-seinälleni, kun oli nähtenyt Sevillasta kotiin. Ehkä ihaninta ikinä ja niin kauniisti ilmaistu. Te quiero mucho! ♥