Kotinpaluun jälkeen

Tiistaina kotiuduin Espanjan reissulta ja eikä voisi enempää ottaa päähän kotiinpaluu. Takana neljä ihanaa päivää J:n kanssa. Niin pitkään tätä matkaa odotin ja yhtä nopeasti se oli jo ohi. Liian nopeasti. Torstaina koulun jälkeen lähdin kohti lentokenttää ja en voinut olla enempää onnellisempi. Maanantaina oli jo toinen ääni kellossa, kun kotiinlähdön aika oli koittanut. Silti viime viikonloppu oli varmaan yksi elämäni parhaista viikonlopuista. Mutta toisaalta juuri kun olin tottunut yksinoloon kotona eikä ikävä ollut enää niin suurta kuin alussa, kaikki tunteet ottivat takapakkia isolla kädellä. Nyt ikävä on kasvanut samaan mittakaavaan kuin mitä se oli silloin, kun J lähti Espanjaan. Se ettet voi ajatella edes toisen kasvoja ilman, että silmät kostuvat ja alahuuli alkaa väpättää, on aivan syvältä sanonko mistä.

Valitus sikseen. Enää kolme kuukautta jäljellä! Pakkohan senkin on kulua nopeasti niin kuin edelliset kaksi kuukautta kuluivat... onhan? Puolessa välissä mennään kohta. Onneksi sentään pääsin käymään J:n luona ainakin yhden kerran. Muuten pää olisi varmaan seonnut. Tästä pienestä visiitistä saa voimaa jaksaa loput ajasta, ja ei aikaakaan, kun J on taas kotona. Sitten kun jaksaisi olla koko ajan näin positiivinen asian suhteen. Oikeasti vihaan kotiinpaluuta, kotona yksin olemista, Suomea, talvea jne... Yritä tässä nyt kirjoittaa kaikista ihanista asioista, joita viikonlopun aikana koimme, kun tilanne vain suoraan sanotusti vituttaa koko ajan. Voi kumpa olisin voinut viettää Espanjassa koko joululoman tai edes pari päivää enemmän. Ehkä ainoa plussaa kotona olemisessa oli se, kun Roki oli niin iloinen, kun mami tuli takaisin kotiin. Voi sitä hännän heilutuksen ja hössötyksen määrää. 

Ehkä sitten kun olen saanut ajatuksiani kasaan, saan jotain järkevääkin kirjoitettua matkastani. Nyt vain kaikki paha mieli purkautui näppäimistön kautta ruudulle. Toisaalta se saattaa olla ihan hyväkin asia. Tunteitaanhan ei saisi pitää sisällään. Oli tämä sitten kuinka epämieluisaa luettavaa jollekin muulle, itseäni tämän kirjoittaminen tuntui auttavan. Kirjoittamisterapiaa :D. 

Sevilla

"Wherever you go, whatever you do
I will be right here waiting for you
Whatever it takes or how my heart breaks
I will be right here waiting for you"