Kateutta ilmassa

Tänä viikonloppuna olen tuntenut syvällä sisimmässäni kateuden piston. Kateutta ja harmitusta itsekkäästi siitä, että eilen kolme J:n kaveria matkasi sen luokse Sevillaan. Ja niin olisin mäkin halunnut tehdä, mutkun mutkun... aina ei mene nallekarkit tasan! Kyllä mäkin olisin halunnut nyt hiihtoloman kunniaksi lähteä rakkaani luokse, mutta eipä lemmikinomistajalla kaikki ole niin mutkatonta. Ja nyt olen ollut lapsellisena hyvin kateellinen meidän kavereille, koska ne pääsi näkemään J:n. Mutta onneksi enää kuukausi niin saan Espanjan valloittajan kotiin.

Kuitenkin vaikka itseäni hieman nyt harmittaa oma tilanteeni, olen tosi iloinen J:n puolesta. Tiedän, että J on kaivannut sen Suomen kavereita, vaikka onkin paljon tutustunut Sevillassa uusiin ihmisiin. Onhan ns. omat kaverit aina eri juttu. Ehkei miehet muutenkaan puhu hirveästi tunteistään, mutta monen vuoden kokemuksella tiedän, että J:lle oli tosi tärkeää, että edes joillain sen kavereilla oli mahdollisuus matkustaa moikkaamaan sitä.

Eilisen ja tämän päivän aikana olen huomannut kaipaavani ihan hirveästi meidän skype -keskusteluja ja muutakin yhteydenpitoa mm. viestein. Vaikka itsellä onkin hieman kurja mieli tämän takia, en kuitenkaan halua liikaa "häiritä" toverusten ajanviettoa. Itsehän tiedän, että neljä päivää on hyvin lyhyt aika, ja antaa nyt jätkän nauttia kunnolla kavereidensa seurasta. Ainakin tähän asti porukan meininki on kuulostanut tosi kivalta: Olivat tehneet pienen road tripin rannikolle ja jopa Portugalin puolelle!!  Kovasti vain haluaisin kuulla kuulumisia, mutta ehkä nyt yritän hieman pidätellä itseäni kaikkein aktiivisimmasta viestittelystä ja odottaa keskiviikkoon, jolloin Team Finland lähtee takaisin kotiin.

Tänä viikonloppuna pyrinkin olemaan aktiivinen omassa elämässä ja pääti lähteä meidän porukoille viettämään viikonloppua. Mitään kummallista ei tullut tehtyä, mutta oli ainakin seuraa. Mikään tämän neljän kuukauden aikana ei ole ärsyttänyt niin paljoa kuin se, että vapaa päivinä möllötän yksin kotona vailla mitään järkevää tekemistä. No myönnettäköön, että ihan senkin takia halusin viettää viikonloppua perheen parissa, etten koko ajan niin paljoa miettisi, mitä J ja kumppanit puuhaavat. Senkin tiedän, etten olisi yksin kotona saanut mitään aikaiseksi. Ja nyt kun tämän kirjoitin, annoin itsestäni tosi läheisriippuvaisen tms. kuvan... Heheh. Mutta ainakin itselläni oli kiva viikonloppu.